Reissuni seuraava etappi oli monelle tuntemattomaksi matkakohteeksi jäänyt El Salvador. Vielä vuosikymmen sitten maa kärsi vakavasta jengirikollisuuden ja väkivallan kierteestä, mutta nykyään El Salvadoriin voi matkustaa suhteellisen normaalisti. Pari päivää tässä luonnonkauniissa paikassa meni hujauksessa, ja valitettavasti kuvamateriaalia ei ole paljoa tarjolla.
Kun iltasella pääsin hotelliin, respa ei löytänyt minkäänlaista varausta. Aikamme keskusteltuamme ja soiteltuamme sinne tänne selvisi, että varaus oli tehty vahingossa joulukuulle. No huone onneksi järjestyi, ja pääsin haukkaamaan vähän iltaruokaa läheiseen ravintolaan.
Hotellin katolla oli viheralue ja pieni näköalatasanne, josta avautuivat nämä maisemat.
El Boqueronin kansallispuistossa oli tällainen vanhan tulivuoren kraatteri. Korppikotkat liitelivät alhaalla, mutta ne eivät näy kuvassa.
Pakollinen paikallisolut. Peruskamaa, joka maistuu jokaisessa maassa täysin samalle. Erikoisista tölkeistä on aina kiva ottaa muistoksi kuva.
Joukkoliikenne paikalliseen tapaan. Tämä on hyvin yleisen tapa liikkua monessa maassa, niin El Salvadorissakin. Epäilys oli, että tämä porukka oli treeneihin menossa oleva juniorijalkapallojoukkue.
San Salvadorissa ja muuallakin maassa liikkui tällaisia oudosti vähän keula pystyssä kulkevia mustaa savua tupruttavia paikallisbusseja. Harmillisesti en parempaa kuvaa saanut edes näistä menopeleistä.
Tortillat ylemmässä kuvassa ja pupusa alemmassa. Pupusa on elsalvadorilainen perinneruoka, jossa maissilätyn sisään on leivottu erilaisia täytteitä. Hyvää oli.
Sitten olikin enää vuorossa pääkaupunki San Salvadorin kaupunkikierros, joka jäi minun osaltani tekemättä.
Matkalaukkuselkkaus KLM:n tapaan
Koko reissu oli mennä jo alkumetreistä lähtien pieleen, kun KLM:n torstain aamulento Amsterdamiin oli peruttu. Sain onnekseni uudelleenreitityksen Finnairin myöhemmälle lennolle, ja pienellä aamuhölkällä Schipholissa ehdin nipin napin jatkolennolle. Matkatavarat jäivät kuitenkin sinne.
Panaman lentoasemalla minulle sanottiin, että laukku tulee seuraavalla lennolla perässä eli vasta seuraavana päivänä perjantaina. Ja samaan aikaan laukun saapumisen kanssa istuisin itse jo El Salvadorin koneessa. Lisäksi KLM:n atk-järjestelmä ei taipunut sellaiseen ihmetekoon, että olisin voinut ilmoittaa hotellini osoitteen San Salvadorissa, johon laukun voi toimittaa.
El Salvadorissa tein virallisen ilmoituksen puuttuvasta laukusta, ja virkailijan kanssa täytimme nipun lomakkeita. Virkailija myös sanoi, että laukku pitää tulla hakemaan henkilökohtaisesti lentoasemalta.
Koko lauantaipäivä yritettiin useamman henkilön toimesta saada KLM:ltä tietoa, onko laukku jo tulossa. Tätäkään tietoa KLM:n chatbotit eivät osanneet kertoa, koska ne eivät ymmärtäneet koko kysymystä. KLM:ssä ei saa minkäänlaista yhteyttä keneenkään ihmiseen, ainakaan viikonloppuisin.
Koska sunnuntaiaamuna oli jo edessä bussimatka Hondurasiin, oli lauantai-iltana pakko lähteä lentoasemalle etsimään laukkua (ja jättää San Salvadorin kaupunkikierros väliin). Lentoasemalla sitten selvisi, että laukku oli edelleen Panamassa.
Tähän asti vallinnut rauhallinen pragmaattisuuteni oli jo muuttumassa ankaraksi vitutukseksi, kun lähdin vielä illalla ostoskeskukseen hakemaan uutta reppua ja vaihtovaatteita.
Sunnuntaiaamuna sitten kilahti viesti, että laukku on San Salvadorissa, tuutko hakeen. Bussikyyti lähti kohti Hondurasia, ja minä lentoasemalle, joka muuten oli reilut 40 km juuri päinvastaiseen suuntaan. Lentoasemalla selvisi, että laukku on haettava laukkuhihnalta, ja vastavirtaan kulkeminen mm. lentoaseman tullin ohi vaati sekin omat toimenpiteensä ja saattajan.
Sitten olikin enää saatava kiinni Hondurasiin menevä bussi. Eli ei muuta kuin taksilla perään, ja 2h luukutuksen jälkeen pääsin lopulta bussin kyytiin.
