Piirimyyjä oli vuonna 2018 roadtrippailemassa Balkanin hienoissa maisemissa. Matka oli mallia rengasreitti ja se käsitti Albanian, Pohjois-Makedonian ja Kosovon.
Ohjeman biisilista kuitenkin taas tähän kärkeen:
(Intro) Lord Dent & His Invaders: Wolf Call
Juliet Jonesin Sydän: Albania
Pink Floyd: Nile Song
Pink Flamingos: I’m Ready
Streetwalkers: Can’t Get In
Kauko Röyhkä: Disco-Datsun
Barefoot Brothers: Heavy Metal
The Breeders: Cannonball
Sass Jordan: Wish
Jonny Lang: Sandy Mary
Heti kun saatiin auto alle, lähdettiin tykittämään kohti Pohjois-Makedoniaa. Tässä kohtaa oltiin menossa Elbajanin kaupungissa Albaniassa.
Pysahdyspaikka kuvien ottamista varten ravintolan pihassa, jossa ei kuitenkaan vielä syöty mitään.
Ensimmäiset bunkkerit nähtiin Udenisht-nimisessä kylässä. Näitä bunkkereita rakennettiin aikanaan satoja tuhansia pitkin Albaniaa. Presidenttinä toiminut Enver Hoxha oli aavistuksen epäluuloinen (lue: totaalisen vainoharhainen) ulkomaailmaa kohtaan, ja rakensi puolustustarkoituksiin näitä hökötyksiä, jotka nyt ovat hylättyinä pitkin maita ja mantuja. Koskaan näitä ei mihinkään tarvittu.
Sitten oltiinkin jo vaihdettu maata, ja olimme saapuneet Pohjois-Makedonian puolelle Ohridin kaupunkiin. Rajanylitys autolla oli helppo ja vaivaton.
Tämä ei suinkaan ollut meidän vuokra-automme, vaan Yugo-merkkinen idän ihme. Näitä Fiatin näköisiä autoja tehtiin Jugoslaviassa ja niitä on vielä Pohjois-Makedoniassa liikenteessä. Tarina kertoo, että näitä on aikoinaan uitettu Amerikan markkinoille asti. On siinä vaadittu sinnikästä myyntityötä, että näille on sieltä löytynyt asiakkaita.
Kuva Ohridjärvelle Samuelin linnoituksesta. Tänne oli pääsylippujen osalta erikoinen hinnoittelupolitiilkka, ulkomaalaiset maksoivat lipuista korkeamman hinnan. Lipunmyyjä ei pitänyt siitä, että otin hinnastosta valokuvan.
Lounas Ohridissa. En muista, mitä tuo oli, mutta hyvää se oli. Minä join vissyä, kun kaveri siemaili jo olutta.
Matka jatkui Matka-kanjonille. Hieno luontokohde, jossa olisi voinut vähän aikaa kierrellä, jos olisi ollut enemmän aikaa. Mutta kuten tunnettua on, tällaisilla reissuilla ei liikaa vietetä aikaa yhdessä paikassa, joten paikan syvällisempi tutkimus jäi seuraavaan kertaan.
Sitten tapahtuikin yllättävä käänne. Ensinnäkin navigaattorissa oli kaksi vierekkäistä katua merkitty väärin päin, ja tästä syystä ei heti löydetty hotelliamme. Kun jätimme auton parkkiin, ja lähdimme etsimään majapaikkaa, olivat rosvot sillä aikaa ehtineet ryövätä autosta matkatavaramme. Ainoastaan pitkähihainen ja aurinkolasit eivät kelvanneet. Siitä sitten poliisiaseman kuulustelujen kautta illalliselle miettimään, että miten tästä edetään.
Skopjeen varattu päivä menikin vaateostoksilla ja lasiliikkeessä asioidessa. Pääkaupungista ei siis oikein ehditty nähdä mitään, koska oli jo aika lähteä kohti Kosovon raja-asemaa. Tässä ollaan jo Pristinassa Kosovossa
Hauskoja tuotenimiä, jotka ensi silmäyksellä näyttävät ihan suomenkielisiltä sanoilta.
Pristinan katumaisemaa. Tämä ei ollut mielestäni mitenkään erityisen kaunis pääkaupungiksi.
Bill Clinton on saanut ansioistaan patsaan pääkadun varteen. Myös vähän rujompaa maisemaa oli aivan keskustan tuntumassa.
Näkötornin huipuilta maisemat kaupungin yli.
Kosovon kansalliskirjasto. Sisällä ei käyty, mutta ulkoapäin tämä mörskä oli aivan järkyttävän ruma. Tähän verrattuna Kouvolan keskustakin on kuin Pariisi.
Iltapalaksi vedettiin vielä hodarit ja limpparit.
Mirushan vesiputous Kosovossa. Paikan päälle yritettiin aluksi suunnistaa pelkän navigaattorin opastuksella, kunnes oltiin jossain risukossa, josta auton vielä hädin tuskin sai pakitettua pois. Onneksi oksat eivät auton kylkeä raapiessaan tehneet kovin pahaa näkyvää jälkeä maalipintaan. Lopulta putous löytyi katukylttien avulla muutaman kilometrin päästä.
Matka jatkui Pejan kaupunkiin, jossa oli myös hienoja vuoristomaisemia.
Rengasreitti oli tullut päätökseen, kun palasimme lopulta takaisin Tiranaan. Tässä keskusaukion maisemia.
Tiranan keskustassa oli myös bunkkereita, joista yhteen oli rakennettu aihetta kuvaava Bunk’art-museo. Kannattaa ehdottomasti käydä, on sen verran erikoinen rakennelma.
Hotelli oli tämän kadun varrella.
Tiranalaista olutta ja paikallisbussin lippu. Bussissa oli kiertävä lipunmyyjä, joihin harvemmin enää törmää missään.
Vähän keskustan ulkopuolella ollut isompi bunkkerimuseo, jossa oli valtavasti käytäviä ja kokonainen (ainakin väitetysti) ydinsodan kestävä maanalainen maailma, jossa oli kanttiinit ja auditoriot. Koko paikka haisi aika vahvasti homeelle, mutta silti aivan pakollinen kohde kaikille Tiranan kävijöille.
Pikainen läpijuoksu Durresin lomakohteessa. Perus turistikohde, jossa ei ihmeellistä nähtävää ollut. Tästä jatkettiin vielä kohti seuraavaa kohdetta ennen auton palautusta.
Reissun kruunasi Beratin kaupunki, joka oli kenties Albanian kaunein kohde. Tästä jatkettiin sitten autoa palauttamaan ja kotimatkalle.
