Piirimyyjäshown viimeisessä jaksossa perattiin Ecuadorin reissua vuodelta 2017. Samalla reissulla kävin myös Galapagossaarilla, joten tämä artikkeli käsittelee pääosin matkan aikana nähtyjä luontokohteita. Ecuadorin muut kohteet käsitellään myöhemmässä postauksessa. Ohjelmasarjan talvikauden viimeisen jakson biisilista onpi tässä, olkaa hyvä:
(INTRO) Lord Dent & His Invaders: Wolf Call
Happy Mondays: Kinky Afro – Live
CSS: Off The Hook
Ann Peebles: It’s Your Thing
Bettye Lavette: See Through Me
Betty Davis: Steppin’ In Her i. Miller Shoes
Mahalia Barnes & The Soul Mates (feat. Joe Bonamassa): Walking Up The Road
Arwi Of Lovers: Hot Massage
ZZ Top: Blue Jeans Blues – Live
Wigwam: Eddie And The Boys – Live
Piirimyyjän matkassa -ohjelma jää tauolle, koska Roll FM:n fm-lupakausi päättyy helmikuun lopussa. Uusi lähetyskausi alkaa taas toukokuun alussa, jolloin starttaa Piirimyyjäshown toinen tuotantokausi. Kuunnelkaa siihen asti Roll FM:n nettiradiosta uusintoja. Ensimmäinen Piirimyyjä-uusinta tulee jo sunnuntaina 15.3.2026.
Reissun ensimmäinen kokonainen päivä meni pääkaupungissa Quitossa. Toisena päivänä olinkin jo ennättänyt Amazonin sademetsän uumeniin, ja parasta oli vetää vähän maalia naamaan, etteivät metsän eläimet käy kimppuun. Viidakossa olosuhteet olivat melkein kuin saunassa, kuumaa ja todella hiostavaa, ja vaatteet olivat välittömästi likomärät.
Amazonin sademetsässä majoituin intiaanikylässä, jonne pääsi vain Amazon-jokea pitkin. Maisemat olivat aivan mielettömän hienot.
Lounaaksi tarjottiin Amazonista pyydystettyä kalaa, todellista lähiruokaa ja oikein hyvää oli. Sademetsässä maistoin myös mm. kaakaopapuja ja jotain muutaman sentin mittaisia toukkia. En yleensä pistä suuhuni kaikkia mahdollisia erikoisuuksia, mutta toukkia maistoin. Kaveri söi toukan elävänä, mutta minun oli pakko ensin paahtaa sitä nuotiolla vähän aikaa. Paahdettuna ja suolalla maustettuna toukat olivat yllättävän hyviä.
Parin päivän viidakkoseikkailun jälkeen matka jatkui eteenpäin, ja seuraava kohde oli Bañosin kaupunki. Sitä ennen pysähdyttiin kuitenkin Pailón del Diablon vesiputouksella. Parkkipaikalta piti ensin kävellä reilusti alaspäin ja sitten taas kiivetä ylöspäin, jotta sai nauttia parhaista näkymistä.
Kiviportaat olivat liukkaat, ja sai olla varovainen, ettei löydä itseään jostain kivikosta. Todella vaikuttava paikka, jota ei voi päätellä pelkistä valokuvista.
Reissulla oli mukana muuan Veijo ja hänen vaimonsa (jonka nimeä en valitettavasti muista). Veijolla oli ikää liki 80 vuotta, mutta pariskunta aivan uskomattomassa tikissä, koska he suoriutuivat fyysisesti verrattain raskaasta reissusta heittämällä, ja he kävelivät myös tänne putoukselle, johon osa heitä paljon nuoremmista ryhmäläisistä jätti menemättä. Valtavan suuri respect Veijolle ja hänen vaimolle.
Tässä ylitettiin rotko köysiradalla, joka ei ollut ihan viimeisintä sveitsiläistä tekniikkaa.
Bañosin kaupungissa oli lisää vesiputouksia.
Matka jatkui, ja tässä vaiheessa oltiin jo Quilotoan kraatterijärvellä. Tuonne alas mentiin jalkapatikalla ja ylös tultiin aasin selässä. Hevosen tai aasin selässä pysyminen on yllättävän raskasta, kun tuntuu, että putoaa kyydistä.
Galapagossaaret on legendaarinen luontokohde. Saavuimme aluksi San Cristobalin saarelle.
Paikallinen merileijona oli päikkäreillä puistonpenkin alla. Kyllä oli lunkin näköistä elämää, ja hetken jopa mietin kumpa voisi itsekin olla merileijona.
Eläimet ovat Galapagossaarilla täysin kesyjä. Sääntönä oli, että eläimiä ei saanut mennä kolmea metriä lähemmäksi.
San Cristobalista siirryttiin saarten välit veneellä. Matkan varrella meitä kävi moikkaamassa muutama delfiini.
Seuraava pysähdyspaikka oli Floreanan saari. Tällä saarella turistit eivät saaneet yöpyä, joten seurasimme hetken leguaanien ja jättiläiskilpikonnien elämää, ja jatkoimme matkaa Isabelan saarelle.
Kävin Galapagossaarilla ensimmäistä kertaa elämässäni snorklaamassa. Oli kyllä mahtavaa, kun vedessä ui parin metrin päässä merikilpikonna ja pinnalla suoritusta valvoi merileijona.
Isabelan saarella oli tulivuoria. Tässä on Alcedon kilpitulivuori, joka on muodoltaan matala ja loivarinteinen.
Lisää puistonpenkeillä köllötteleviä merileijonia. Nämä kaverit asuvat Isabelan saarella Puerto Villamilissa.
Galapagossaarilla tuli nautittua elämäni tähän asti kalleimmat pizzat ja oluet. 2 x pizza ja olut maksoivat 65 USD. Toisessa kuvassa paikallista Galapagossaarilla pantua olutta. Hyvää oli.
Lisää endeemisiä lajeja. Tässä kuvassa on sinijalkasuulia, joita ei esiinny Galapagossaarten ulkopuolella.
Tällä merileijonalla Puerto Villamilissa oli satamavahdin elkeet.
Lopuksi menimme Santa Cruzin saarelle, jossa oli taas jättiläiskilpikonnia. Jokaisella saarella on muuten omat kilpikonnalajinsa, ne eivät ole siis samoja eläimiä. Yhdellä saarella elää kivikkoisen maaperän vuoksi toisistaan erillään kaksi täysin eri kilpikonnalajia, jotka eivät ole koskaan nähneetkään toisiaan, vaikka ovat aina asuneet vain kivenheiton päässä toisistaan.
Piirimyyjän selän takana vaanii kaksi kilpikonnaa. Toinen kilpikonnayksilö oli lähtenyt kävelylle pitkin ajotien laitaa.
Kuvassa oleva kilppareiden uimapaikka oli nimeltään Red lake, vaikka se ihan vihreää mönjää olikin täynnä.
Omenapuu, joka oli läpeensä myrkyllinen ihmiselle. Toisin kuin radio-ohjelmassa väitin, eihän tässä mitään aitaa ollutkaan ympärillä. Ainoastaan kyltti oli pystytetty varoittamaan omenapuun vaaroista. Kilpikonnat muuten pystyvät syömään näitä omenia ongelmitta hyvällä ruokahalulla.
Lopuksi vielä pari kuvaa Puerto Aygoran kalatorilta, jossa ihmisten lisäksi merileijonat ja pelikaanit olivat kytiksellä, josko myyjiltä saisi vähän huikopalaa.
Galapagossaarilta mentiin vielä pariksi päiväksi mantereen puolelle Guayaquiliin, mutta siitä lisää seuraavassa artikkelissa, joka julkaistaan myöhemmin.
