Rio de Janeiro on matkakohteena todellinen klassikkojen klassikko. Copacabana, Sokeritoppavuori ja sambakarnevaalit ovat ihmisille tuttuja ympäri maailman. Myös hurja maine vaarallisena kohteena, jossa turre ei selviä päivääkään ilman ryöstetyksi tulemista, istuu yhä tiukasti ihmisten mielikuvissa Rio de Janeirosta (suomennettuna muuten tammikuun joki). Otetaanpa asiasta nyt selkoa tässä Rion raportin ensimmäisessä osassa ja käydään tutustumassa kaupungin kuuluisimpiin kohteisiin.
Lähdetään liikkeelle Sokeritoppavuoresta, joka pönöttää merenlahden suulla ja on korkeutensa vuoksi näkyvissä ympäri kaupunkia. Ylös pääsee vain köysirataa pitkin, ensin Urca-vuoren väliasemalle, ja sieltä sitten toista köysirataa pitkin Sokeritoppavuorelle. Matka ylös oli hengästyttävä ainakin piirimyyjälle, joka hieman kammoaa korkeita paikkoja. Toppavuori on noin 400 metriä korkea eikä mikään kovin loivarinteinen paikka.
Ylhäältä avautuvatkin sitten maisemat, josta näkyy merenrantaa, lahtia ja poukamia ja vuorten välissä kiemurtelevaa kaupunkia. On tämä kyllä yksi kauneimmista kaupunkinäkymistä, mitä olen nähnyt.
En varsinaisesti fanita hiekkarantoja, mutta onhan tässä Copacabanassa jotain erityistä. Varasin hotellin rantakadulta, jotta kerrankin on jotain katseltavaa hotellin ikkunasta (työmatkoilla kun yleisin maisema on vuosien varrella ollut sisäpihan roskakatos, niin Riossa halusin jotain muuta). Ranta on noin 4 km pitkä ja rantakatu on sunnuntaisin suljettu autoilta, jolloin koko alue muuttuu valtavaksi ulkoilualueeksi. Tätä komeutta katsellessani mietin, millaista olisi ollut olla täällä vuonna 2006, kun Rolling Stones soitti rannalla 1,5 miljoonalle kuulijalle. Siinä on varmasti ollut fiilis katossa.
Hengellisestä vakaumuksesta riippumatta Rion yksi pakollisista kohteista on käydä Jeesus-patsaalla, joka on Corcovadovuoren huipulla, noin 700 metrin korkeudessa. Voin sanoa, että maisemia ei voi olla ihailematta.
Kaupungissa on portaikko, jota eräs chileläinen kaveri koristeli erilaisilla laatoilla reilut 10 vuotta aina kuolemaansa asti. Lopputuloksena syntyivät maailmankuulut portaat, jossa on laattoja yli 60 eri maasta. Myös Suomi on mainittu, ja sen kunniaksi piti ottaa yksi olut ja tuollainen pallero. Hyvää oli.
Katumaisemaa Lapan kaupunginosasta, jossa on muun muassa vanha akvedukti.
Tässä on legendaarinen Maracanan stadion, jossa pääsin käymään ainoastaan ennen illan loppuunmyytyä paikallispeliä. Nykyinen kapasiteetti on jossain reilun 70000 kieppeillä, mutta joskus 60-luvulla yksittäiseen peliin änkesi lähes 200 000 (kyllä, lähes kaksisataatuhatta) katsojaa. Siinä on ollut vessajonoja kerrakseen.
Rantapelit olivat kovassa suosiossa Copacabanalla. Alempi kuva toiselta rannalta Ipaneman puolelta.
Mutta uskaltaako Rioon matkustaa, ja voiko siellä liikkua ilman turvamiestä? No kyllä voi. On toki totta, että Riossa voi päästä omaisuudestaan eroon ja pahimmassa tapauksessa hengestään melko pienellä vaivalla, mutta muutamia neuvoja noudattamalla siellä voi matkustaa aika huoletta. Kuuluisien nähtävyyksien ympärillä on paljon poliiseja ja vartijoita, joten näissä kohteissa riskinä ovat vain taskuvarkaat (toisaalta missäpä niitä ei olisi). Päämäärättömän jalkaisin haahuilun sijaan reitit ja siirtymiset kannattaa suunnitella. Välimatkat (jotka ovat usein pitkiä) kannattaa taittaa Uberilla, niin säästyy jalkavaivoilta eikä eksy väärille kujille. Paikallisilta kannattaa varmistaa alueen turvallisuustaso, niissä kun on valtavia eroja ja se voi muuttua äkillisesti. Jopa favelaan voi mennä käymään, kunhan vain tietää mihin niistä (tästä lisää raportin jatko-osassa). Jos on vain vähän rahaa mukana ja Rolexit jätetty kotiin, on mahdollisen ryöstön aiheuttamat tappiot ainakin minimoitu. Liikkuminen yksin yöllä tai toikkaroiminen ympäripäissään ei ole Riossa suositeltavaa.
Itse saavuin Rioon puolilta öin, ja ennakkoon tilattu kyytini oli tehnyt oharit, ja ihmettelin lentoasemalla, miten pääsisin hotelliin. Lentoasemalla oli kuitenkin hyvin järjestetty taksipalvelu, josta sain pirssin hotelliin kiinteään hintaan. Pankkikortti kävi taksikuskille maksuvälineenä. Eli ei muuta kuin rohkeasti tutustumaan, jos vain kiinnostusta löytyy.
Tarkkaavaisimmat kuulijat ja katselijat jo ihmettelevätkin, että missä se otsikon mukainen satama on käsitelty. No ei missään, en edes käynyt satamassa. Mutta otsikoksi se sopi siksi, koska sehän on Tuomari Nurmion klassikkobiisi, ja suosittelenkin Rion lisäksi kaikkia tutustumaan tuohon suomalaisen musiikin järkäleeseen, jos se ei ole entuudestaan tuttu.
Ei muuta kuin tässä tällä erää kaikki, raportin jatko-osa seuraa myöhemmässä vaiheessa.
