Saksa on hieno maa, ja siellä on tullut käytyä useasti, niin työn kuin vapaa-ajankin merkeissä. Luodaanpa ensin katsaus, miten laajalti Saksassa on tullut pyörittyä. Alla oleva kartta näyttää suurin piirtein paikkakunnat, joissa on tullut poikettua.
Lähdetäänpä siis tutkimaan tarkemmin, mikä Saksassa on mielenkiintoista. Ja aloitetaan kaikista tärkeimmästä eli David Hasselhoff -museosta. Tämä Ritari Ässää käsittelevä museo sijaitsee berliiniläisen hostellin kellarissa. Aivan valtavan hieno paikka!
Sitten vingutetaan kohti Düsseldorfia, josta on kotoisin maailmankuulu elektronisen musiikin suunnannäyttäjä Kraftwerk. Piirimyyjä kävi aikoinaan notkumassa alkuperäisen Kling Klang -studion (nykyään studio on toisaalla) edustalla osoitteessa Mintropstraße 16. Myös sisäpihalla kävin fiilistelemässä.
Jatketaan matkaa kohti Müncheniä, jossa voi surffata keskellä kaupunkia erään sillan kupeessa. Pohjan pinnanmuodot tekevät virtaukseen juuri optimaaliset aallot surffaamiseen. Paikka on jatkuvasti täynnä surffareita, jotka kiltisti jonottavat vuoroaan.
Ja tähän väliin matkailusivuston ruokatoimituksen 30 vuoden kebabtutkimuksen lopputulokset. Saksalaisen kansallisruuan eli dönerin paremmuusjärjestys on nyt selvillä! Tässä top 3 maailman parhaat kanadönerit järjestyksessä.
Sitten onkin vuorossa Hampuri ja miniatyyrimuseo. Totuuden nimissä on sanottava, että tämä ei ole mikään vähemmän tunnettu paikka, mutta otetaan se listalle siksi, että paikka on ihan älyttömän hieno. Ja myös äärimmäisen suosittu matkailukohde, jonne liput on syytä varata ennakkoon, jos siellä aikoo käväistä. Tämä tarkasti viimeistä yksityiskohtaa myöten tehty pienoismallimaailma levittäytyy ainakin neljään kerrokseen ja aikaa menee muutama tunti helposti.
Matka jatkuu pohjoiseen Rügenin saarelle, jossa on ällistyttävä kolmisen kilometriä pitkä rakennuskompleksi Prora, jolla on tunnetusti synkkä historia. Valtava kolossi sai olla vuosikymmeniä oman onnensa nojassa ja se rapistui huonoon kuntoon. Viime vuosina sitä on kuitenkin remontoitu, ja nykyään siellä on mm. majoitustoimintaa, asuntoja ja ravintoloita.
Harva tietää saati on käynyt meidän ikioman Urkin nimikkokadulla Rostockin laitamilla. Tässä siitä teille kuvamateriaalia.
Tämä se vasta on kummajainen. Kaksi jokea risteää niin, että toinen joki ylittää toisen siltaa pitkin. Tämän veivauksen tekeminen on todennäköisesti aikanaan luonut suotuisat työmarkkinat paikallisille koneurakoitsijoille useiksi vuosiksi. Tätä vesisiltaa voi käydä ihmettelemässä Magdeburgissa.
Eipä tämmöisiäkään vehkeitä ihan jokaisella työmaalla tule vastaan. Tämä kuva on Ferropolis-ulkoilmamuseosta, jossa voi taivastella käytöstä poistuneita kaivoskoneita. Näillä on siis aikoinaan kaavittu avolouhoksista ruskohiiltä ns. isolla kädellä. Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että piirimyyjähän se siellä patsastelee koneen vieressä luomassa käsitystä mittakaavasta.
Ja eikun nokka kohti Leipzigia, jossa on komea 70-lukulainen neonvalokyltti iltasoppaa hörppivästä perheestä. Tarinan mukaan valot saa päälle soittamalla toimintaa ylläpitävän instanssin tukemiseksi perustettuun palvelunumeroon, mutta ainakaan minun ei tarvinnut kilauttaa mihinkään. Vieressä on rouheaa teollisuusmiljöötä, josta löytyy mm. viihtyisää kaffilaa, kirpparia ja levykauppaa.
Ja takaisin Berliiniin ja tarkemmin Tempelhofin lentokentän ”suljetulle osastolle”. Ilmeisesti jokin vetää meikäläistä valtavan kokoisiin laitoksiin, sillä tämäkin mörskä on suunnattoman iso. Pituutta rakennuksella on toista kilometriä. Mutta tärkeämpää on kuitenkin se, että rakennus on todella komea ja historiaa huokuva. Lisäksi tunnelma typötyhjää lentokenttärakennusta kiertäessä on erikoinen. Sisälle ei ole asiaa ilman opastettua kierrosta, joita silloin tällöin järjestetään. Suosittelen lämmöllä.
Lopuksi vielä vinkki kaikille musadiggareille Saksan keikkatarjonnasta, museoista ja muusta näyttelyrepertuaarista.
