Hondurasista matkasin bussilla Guatemalan entiseen pääkaupunkiin Antiguaan. Kartalla 320 km matka näytti vaivattomalta, mutta aikaa siihen saatiin kulumaan reilu 8 tuntia. Varsinkin Guatemalan samannimisen (nykyisen) pääkaupungin läpi pääseminen oli ihan silkkaa painajaista. Pääkaupungissa ei ole junia, metroa, raitiovaunuja tai köysirataa, ja lisäksi kaupunkia halkoo syvä rotko, jonka yli ei pääse läheskään joka paikasta. Ruuhkat ovat todella mittavat.
Vierailuajankohtana oli pilvetön sää, ja näin ensimmäistä kertaa, kun läheinen tulivuori syöksi laavaa ulos. Laavasta en ehtinyt saada kunnon valokuvaa, mutta näitä savupöllähdyksiä esiintyi tämän tästä. Paikallisia purkaukset ihmetyttivät yhtä paljon kuin minua vesisade marraskuisessa Suomessa.
Keskusta-alue mukulakivikatuineen ja tyylikkäine rakennuksineen oli erittäin kaunis. Lisäksi etäisyydet olivat lyhyet, joten jalkapatikalla näki kaupungin vaivattomasti. Taustalla häämöttää alueen korkein tulivuori, joka ei minun nähden tuprutellut savujaan ulos
Keskustaa kuvattuna pääkadun pohjoispäästä kirkon kattotasanteelta ja katutasosta. Alempi katukuva on otettu aamulla kuuden maissa, jotta ihmismassat eivät vielä ole ehtineet paikalle.
Kaupungissa ei tullut vastaan töherryksiä, ja kaikki tarratkin oli liimattu kiltisti ympäri keskustaa vain kaivon kansiin. Kukahan se on tämänkin käytännön keksinyt?
Keskusaukion laidalla oli vanha katedraali, joka kauniista julkisivustaan huolimatta on sortunut sisältäpäin maanjäristyksen seurauksena jo 1700-luvulla.
Onko tämä avaruuden ikkuna vai sittenkin sortuneen katedraalin puuttuva katto? Nämä katedraalin jäännökset ovat muuten Unescon maailmanperintöluettelossa.
Julkisen liikenteen vanhat bussin rämät ovat kauniisti koristeltuja.
Kävin paikallisessa suklaatehtaassa, jossa valmistettiin käsityönä erilaisia suklaatuotteita, mm. tällaisia suklaalimppuja, joista voi vaikka keitellä maukasta kaakaota.
Matka jatkui läheiseen Santa Maria de Jesuksen kaupunkiin, jossa oli paikallisten ruokamarkkinat. Monet ihmiset pukeutuivat värikkäisiin perinneasuihin, ja myynnissä oli monenlaista herkkua, muun muassa grillattua iguaania.
Graffiteja oli katukuvassa moneen lähtöön. Alimmaisen kuvan maalannut tekijä saattaa olla vasta uraansa aloittava taiteilija, mutta ehkä kuulemme hänestä vielä.
Seinämaalauksia ja perinneasuja.
Työmies kulki kadulla puolimetrinen viidakkoveitsi vyöllä. Ajattelin napsaista bussin ikkunasta kuvan, niin ettei kaveri huomaa, mutta toisin kävi. Onneksi ei lähtenyt perään juoksemaan.
Tämäkin kirkko on maanjäristyksen jälkeen vaurioitunut käyttökelvottomaksi, niinpä alemman kuvan morsian joutuu valitsemaan toisen vihkipaikan itselleen (tai mistäs minä tiedän, onko kyseessä edes morsian tai häämekko).
Guatemalalaisten suosittu leikki on ”kivi, paperi, olut”.
Sitten olikin jo aika vaihtaa maisemaa, ja lähteä kohti Floresin kaupunkia. Ylempi kuva pääkaupungista lentokoneen ikkunasta kuvattuna.
