Taj Mahal, tuo maailman kauneimmaksi sanottu rakennus. No pakkohan sitä oli lähteä katsomaan paikan päälle, vaikka muuten mielikuva Intiasta oli vähän mitä oli. Lue tämä raportti, niin tiedät, mikä oli mielikuva kotiin palatessa.
Eihän siitä mihinkään pääse, kyllä tämä on uskomattoman hieno rakennus ja pihapiiri. Täydellisen symmetristä ja tasapainoista, ja lisäksi rakennuksessa käytetty marmori loistaa eri värisävyissä eri aikaan päivästä. On siinä ollut silmää aikansa suunnittelijoilla.
Tältä paikka näytti edellispäivänä, ja sitä edeltävänä päivänä kaupunki oli niin sankan savusumun peitossa, ettei etupihan suihkulähteellä taivastelleet turistit nähneet koko rakennusta. Varsinkin syksyisin ja talvisin Intian ilmansaasteet ovat aivan järkyttävällä tasolla.
Muuten Agra oli matkakohteena melkoinen läävä. Roskaa ja törkyä oli joka paikka täynnä, ja rakennuskanta äärimmäisen rähjäinen. Oikean puoleinen kuva oli rahanvaihtopisteen luottamusta herättävä valuuttakurssitaulu.
Agra Fort oli kaupungin toinen päänähtävyys, jossa kävin sisällä. Kyseessä on valtava rakennuskompleksi, jossa saleja ja lääniä piisasi. Tämä on myös Unescon maailmanperintökohde.
Kävelyretkellä oikaisin rautatieaseman poikki, josta tämä kuva.
Vasen kuva paikallisesta uskonnollisesta seremoniasta ja oikealla istuskelee apina omissa mietteissään.
Kun vihdoin pääsin häipymään Agrasta, oli seuraava kohteeni Fatehpur Sikri, Unesco-kohde niin ikään. Siellä oli tarjoalla noin 500 vuotta vanhaa moskeijaa, temppeliä ja palatsia eli valtavan kokoinen rakennelma oli taas kyseessä. Kuten tuhnuisista kuvista huomaatte, oli savusumua jälleen ilmassa enemmän kuin lääkintöhallitus suosittelee.
Jos muuten ihmettelette, mihin olen kenkäni hukannut, niin ne ovat vain tuolla narikassa. Täällähän ei kengät jalassa lampsita, vaan sukkasilteen tai paljain varpain oli loikittava linnun jätöksiä väistellen.
Reissullani oli aina vaihtuva paikallisopas kertomassa kohteissa. Fatehpur Sikrissä opas halusi aikaa säästääkseen taittaa pienen matkan linnoitukseen prätkällä. Ei auttanut muu kuin hypätä tarakalle ja sukeltaa Intian sujuvan liikenteen sekaan, jossa sääntöjä ei tunneta ja kommunikointi hoidetaan äänimerkein. Kypärää ei luonnollisesti ollut tarjolla.
Prätkäseikkailusta hengissä selvinneenä oli hyvä aika hengähtää luonnon helmassa, ja lähteä parille tiikerisafarille Ranthamboren kansallispuistossa. Noh, tiikereitä en valitettavasti nähnyt, mutta muita eläimiä ja lintuja kylläkin. Instagramiin postasin mielestäni kauniin ja värikkään linnun kuvan, kunnes minulle sanottiin sen olevan vain paikallisen harakkalajin edustaja. Olin vähän pettynyt, enkä laita sitä nyt enää tänne.
Seuraava stoppi olikin Jaipur, tuo vaaleanpunaisesta hiekkakivestä tehty kaupunki. Ylimpänä Hawa Mahal, jonka ikkunoiden raosta ylimystön naiset tiirailivat rahvaan elämää katutasossa. Ylimmät pari kerrosta ovat pelkkää kulissia. Keskimmäisessä kuvassa Amber Fort, ikivanha kukkulan laelle rakennettu palatsi, joka yllätys yllätys oli aivan valtavan suuri. Alimmassa kuvassa on kuninkaallinen palatsi Jal Mahal, joka harmillisesti jäi veden keskelle, kun paikallinen vesihuoltolaitos päätti rakentaa padon kaupungin laidalle.
Pari yksityiskohtaa Amber Fortista. Yhdestä marmoripalasta nakerrettu ikkunasäleikkö ja pienillä peileillä vuorattu rakennus, jossa yhdellä lyhdyllä saatiin valaistua koko sisäpiha. Hienoja olivat myös ikivanhat viilennysratkaisut, jossa virtaava vesi ja tuulenvire saivat jäähdytettyä muuten tukalan kuumat rakennukset.
Jantar Mantar oli puisto, joka oli täynnä 1700-luvulla rakennettuja tähtitieteellisiä mittaus- ja havaintovälineitä. Siellä oli muun muassa maailman suurin, noin 30 metriä korkea aurinkokello, jonka tarkkuus oli 2 sekuntia. Maailmanperintökohde tämäkin.
City Palacen yhden oven päällä oli tällainen riikinkukkomaalaus. Riikinkukko on hinduille pyhä lintu.
Tämä tässä on porraskaivo. Ennen Jaipuria en ollut ikinä moisesta kuullutkaan. Näistä kaivoista hoidettiin kaupunkien vesihuolto muinaisina aikoina, ja kulku veden äärelle tapahtui reunoilla olleita askelmia pitkin. Tämä kuvan porraskaivo on Chand Baori, noin 100 km Jaipurista Delhin suuntaan. Sen lisäksi, että kaivo oli 30 metriä syvä ja noin 1200 vuotta vanha, se piti sisällään kuninkaallisen maanalaisen asuinrakennuksen.
Loppulausunto Intiasta: Hienoja kohteita oli paljon, Taj Mahal erityisesti. Kaupungit eivät kyllä olleet hääppöisiä, likaista ja rähjäistä oli likimain kaikkialla, ja ilmansaasteet aivan järkyttävällä tasolla. Kulkeminen ja liikenne oli kaoottista, ja jatkuva torvien kakofonia alkoi loppuvaiheessa tuntua kuormittavalta. Ruuat olivat yllättävän mauttomia ja nekin alkoivat loppureissusta tökkiä. Ainoa löytämäni paikallinen olut-merkki oli Kingfisher, joka oli äärimmäisen laimeaa litkua. Vatsatautia ei tullut, vaikka siitä kaikki minua pelottelivat. Kaiken kaikkiaan tämäkin reissu kannatti tehdä, mutta ei minulle varsinaisesti jäänyt Intiaa ikävä.
